Liike on lääke

Miten Sinun vuotesi on pyörähtänyt käyntiin? Teitkö vinon pinon uudenvuodenlupauksia tai vain yhden ison, joka toteutuessaan mullistaa elämäsi? Päätitkö, että tästä se alkaa, uusi elämä? Itse noudatin samaa linjaa kuin jo useampana vuonna ja lupasin itselleni, etten tee ensimmäistäkään uudenvuodenlupausta. En sitoudu mihinkään, joka mahdollisesti kääntyy itseään vastaan lisäten stressiä ja pahimmillaan luo elämälle negatiivisen pohjavireen koko vuodeksi. Tiedäthän, se pieni ääni alitajunnasta, joka koko ajan nalkuttaa korvaasi: “Mutta sinähän päätit ja lupasit, etkä kuitenkaan pystynyt siihen. Aina sinä epäonnistut ja olet pelkkä nolla!”

Rauhoittelin alitajuntaani ja vakuuttelin itselleni, että riitän tämänkin vuoden juuri tällaisena, keskeneräisenä ja epätäydellisenä. Lupasin siis olla lupaamatta mitään. Ja kuinkas kävikään. Tällä kertaa vuotta ei ehtinyt kulua kuin vajaa päivä, kun elämä näytti arvaamattomuutensa palauttaen vauhtisokean yrittäjän lähtöruutuun. Viimeksi sitä ehti sentään kulua lähes viisi kuukautta, ennen kuin löysin itseni lupaamasta, että opettelen viimeinkin nukkumaan säännöllisesti riittävän pitkät yöunet ja sulkemaan tietokoneen viimeistään iltakahdeksalta.

Tykkylumisia kuusia Vieremällä.

 

Olin suunnitellut päivittäväni Lumohukan nettisivujen puuttuvan sisällön ajantasaiseksi välipäivinä ja julkaisevani valmiin sivuston vuodenvaihteessa. Inspiraation vallassa etsiskelin sopivia kuvia ja kirjoitin tekstiä valmiiksi istuen tiiviisti tietokoneella ympäripyöreitä päiviä lähes viikon verran, kunnes kehoni uudenvuodenpäivänä ilmoitti, että nyt tämä koko loppuvuoden kestänyt hulluus riittää. Piriformis-syndrooma aktivoitui liiallisesta paikoillaan nököttämisestä ja voimakas iskiaskipu säteili oikeasta nilkasta niskaan tehden oloni sietämättömäksi. Siihen loppuivat työkiireet siltä erää.

Vuoden ensimmäisen viikon aikana kokeilin kaikenlaista kylmävoiteesta triggerpalloon ja putkirullasta tulehduskipulääkkeeseen. Liikunta jäi venyttelyyn, sillä ulkona oli liian liukasta lenkkeilyyn, eikä hiihtoa tai lumikenkäilyä uskaltanut edes ajatella. Istuminen oli mahdotonta, samoin makaaminen, joten yöt jouduin viettämään puoli-istuvassa asennossa torkkuen muutaman tunnin pätkissä sohvalla. Pelastus löytyi kuitenkin lauantaina alennusmyyntikorin nastalenkkareista. Miten loistava keksintö ne ovatkaan!

Sunnuntainen lenkkipolku.

 

Uudenvuodenlupaus

Kun paikoillaan olo kävi päivän mittaan sietämättömäksi, keplottelin illalla uudet lenkkarit jalkaani ja lähdin vaappumaan hämärälle maantielle. Mielessä oli koko päivän pyörinyt motivaatio-apin aamusta kännykkään kilauttama sitaatti: “Pain is inevitable, suffering is optional” eli suomennettuna: “Kipu on väistämätöntä mutta kärsiminen on vapaaehtoista”. Askel askeleelta kehoni vetreytyi ja navakassa tuulessa sietämätön lihaskramppi himmeni haaleaksi tuntemukseksi mielen pohjalle. Nastalenkkareissa oli hämmästyttävän hyvä pito ja niiden ansiosta askel piteni huomaamatta. Yllätyksekseni puolen tunnin reippaalta kävelylenkiltä palatessani koko iskiaskipu oli poissa ja peilistä katsoi hengästynyt, punaposkinen ja oikealle polulle hellästi palautettu luontoyrittäjä.
Seuraavana aamuna lihaskramppi oli palannut, ei tosin yhtä voimallisena kuin aiemmin. Nyt tiesin kuitenkin heti, millä hoitaa kipuilevaa kehoani. Kuin vahvistaakseen polulla pysymistäni, oli Luontoäiti puhaltanut pilvet taivaalta ja loihtinut sunnuntaiksi mitä upeimman talvisen ulkoilusään. Raskaan tykkylumen kuorruttamat kuuset huojahtelivat tuulessa ja tammikuun matalalta paistava aurinko kultasi puiden latvuksia. Ympäröivän maiseman kauneus täytti mielen kiitollisuudella ja teki aivan tavallisesta kävelylenkistä elämyksen. Tarinan opetus itselleni oli siis se, että kiire loppuu lyhyeen jos työtään ei muista tauottaa ja itseään huoltaa päivittäin. Tästä lähtien varaan jokaiseen toimistotyöpäivään vähintään yhden tunnin, jonka vietän ulkona liikkuen – säässä kuin säässä, kesällä ja talvella. Ja se olkoon uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2018.

Tammikuun aurinko kultaa metsänlaiteen. Näissä maisemissa lenkkeillessä voimaantuu ja luonnon hyvinvointivaikutukset latautuvat.

 

Liike on lääke!

Ja se pätee muuten myös mieleen, ainakin itselläni. Kun liikkuminen tapahtuu luonnossa, on lääke kaksinverroin tehokkaampi. Metsäteitä tai -polkuja harppoessa ajatukset nousevat siivilleen ja inspiraation aallot hyökyvät voimakkaina huuhtoen jumituksen ja epätoivon mennessään. Kokeilepa seuraavan kerran, kun ajatuksesi junnaavat samaa rataa, eikä ongelmavyyhdistä tunnu löytyvän ulospääsyä. Ja muista – asenne ratkaisee. Minäkin yritän… Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain vääränlaisia varusteita. Minun talviulkoilujeni pelastajaksi osoittautuivat nastalenkkarit. Nyt en voi vedota umpeen tuiskunneeseen hiihtolatuun tai peilijäiseen maantienpintaan. Ja jos ei lapsenvahtia lenkin ajaksi löydy, voi kävellä vaikka pihalla suurta ympyrää puolen tunnin ajan kuten minä eilen!

Keskipäivän aurinko tammikuussa.

 

Valoisaa alkanutta vuotta 2018 Sinulle! Muista kuunnella itseäsi päivittäin ja tauottaa työtäsi riittävästi. Ja muista, että luonto hoitaa kehoasi ja mieltäsi, siitä lisää tulevissa blogikirjoituksissa.