Perukassa -sivustoltani löydät vanhempaa kuvatuotantoani, tarkoituksenani on päivittää sivusto ajantasaisemmaksi loppuvuodesta 2018. Suomen Ammattiluontokuvaajat ry:n galleriasta löydät hieman tuoreempaa tuotantoani.

Olen kuvannut luontoa vuodesta 2010. Saavutettuani ensimmäisen flow-kokemuksen silloin lainassa olleen järjestelmäkameran kanssa, jäin kerrasta koukkuun luontokuvaukseen. Onnistumisen tunne oli niin voimaannuttava, että opettelin nopeassa tahdissa erilaisia kuvaustekniikoita ja lähestyin ennakkoluulottomasti uusia aiheita. Uutta kohdetta kuvatessa ajantaju katosi ja yhdestä kasvista saattoi syntyä monen tunnin aikana satoja erilaisia ruutuja. Samalla luontoyhteyteni voimistui lapsuuteni vuosien tasolle ja opin valtavasti uutta esimerkiksi lintujen käyttäytymisestä ja valon luonteesta erilaisten sääilmiöiden yhteydessä.

Lapsiperheen arjen ja tavoitteellisen luontokuvauksen yhdistäminen on usein haasteellista. Osittain tämä seikka on ohjannut minua aiheideni valinnassa ja suurin osa kuvaustyöstäni on tapahtunut omassa pihapiirissä tai kodin välittömässä läheisyydessä. Kotipihan kuvauskohteitani ovat olleet yötaivaan lisäksi linnut ja makro-objektiivilla ihmissilmälle näkyviksi muuttuvat pienen pienet yksityiskohdat. Koen olevani onnekas saadessani asua puhtaan luonnon keskellä valosaasteen ulottumattomissa ja kuvausmaastojen alkaessa kotirappusilta.

Minusta luonnolla on ihmisestä riippumaton itseisarvo ja ympäristönsuojelu ohjaa kaikkea toimintaani. Eläinkuviini olen tyytyväinen silloin, kun niistä välittyy yksilön persoona. Pyrin kuvieni välityksellä koskettamaan katsojaa tunnetasolla, sillä uskon sen toimivan keinona herättää heidät kiinnostumaan lajien ja elinympäristöjen tilasta, sekä toimimaan niiden säilyttämisen puolesta.

Luonnon keskellä eläminen on aiheissa kaikkiruokaiselle luontokuvaajalle lottovoitto. Moni wau-tilanne olisi jäänyt ikuistamatta, jos kuvauskohde olisi ollut kauempana. Esimerkiksi sääilmiöiden kehittymistä on helppo kotona seurata ikkunasta. Valon taittuminen ja heijastuminen erilaisista pinnoista kiehtoo minua loputtomasti. Yöpakkanen, aamukaste tai sateen jälkeinen auringonpaiste saavat minut takuuvarmasti kaivamaan kameran esiin ja siirtymään ulos. Käytän kuvatessani vain luonnonvaloa, valonlähteenä ehdoton suosikkini – ja samalla suuri haasteeni on täysikuu. Metsästänkin yleensä pehmeää, usvan tai pilvien läpi suodattuvaa valoa ja liikun maastossa myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Yksin metsässä kulkeminen on minulle meditatiivinen kokemus, kesäöiseltä kuvausreissulta on yleensä tuliaisina uusia ideoita, inspiraatiota ja rauhallinen, tasapainoinen mieli.

Kuviani on julkaistu sanoma- ja aikakauslehdissä sekä erilaisissa esitteissä, olen myös kirjoittanut kuvitettuja artikkeleita luontokohteista. Kuulun Iisalmen Kameraseuran johtokuntaan ja minulla on Suomen Kameraseurojen liiton Suurmestarikuvaajan arvonimi. Olen osallistunut useisiin kotimaisiin ja kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin.

Erityisen onnellinen olen voidessani nykyisessä yritystoiminnassani yhdistää rakkaan harrastuksen työhöni ja välittää sen kautta ilosanomaa luonnon tarjoamista terveys- ja hyvinvointivaikutuksista myös asiakkailleni.